Julkaistu Charter Club -lehdessä 4/23

Tätä kirjoittaessani luontoäiti näytti voimansa ja antoi lähes koko maahan ensilumen. Katukuvassa erilaisten autoilijoiden kirjo oli havaittavissa vielä selvemmin kuin leppoisina kesäpäivinä. Arat kuljettajat nousivat entistä paremmin esiin. Samassa erottui paremmin esiin he, jotka eivät välttämättä riskejä osaa tai edes halua ajatella. Näiden kahden väliin mahtuu vielä aika monta muutakin kuljettajatyyppiä. On heitä, jotka luottavat täysin renkaisiin ja auton tekniikkaan. Samalla seassa myös heitä jotka syystä tai toisesta uhmaavat fysiikan lakeja kesärenkailla.
Joskus ihmisen arviointikyky pettää. Joskus tekniikka pettää. Joskus jopa molemmat yhtäaikaa.

Tätä ääripäiden kohtaamista kun on seurannut tuoreen lumen ympäröimänä, tuli mieleeni viimeisin direktiivikoulutuspäivä, jonka pidin. Siellä heitin ajatuksen ilmoille, että rattiraivo ja someraivo muistuttavat ilmiönä hyvin paljon toisiaan. Molemmat ilmiöt aiheutuu siitä, että kaksi tai useampi erilainen ihminen kohtaa toisensa. Se mikä raivoamisesta tekee helpon, on kasvottomuus. Somessa on helppo huudella, provosoida, päteä, ymmärtää väärin ja samalla tulla väärinymmärretyksi. Käytännössä siksi, että ei tarvitse olla kasvokkain aidossa ihmiskontaktissa. Kaikki nämä samat asiat ovat rattiraivon taustalla. Voi rauhassa kiukutella ja raivota omassa kuplassaan.

Meillä ammattikuljettajilla on tilanne hiukan toinen. Vaikka itse pystyisimme olemaan liikenteessä ”kasvottomia”, on automme melko suuri mainostaulu. Jos meidän hermo pettää, tulee palaute varmasti jotain kautta takaisin rattiraivolle.

Töitä tehdessä joudumme kuitenkin monasti rattiraivon kohteeksi. Kenties puhtaasti kiusateon kohteeksi. Syystä tai toisesta. Silloin punnitaan todellinen ammattilaisuus. Provosoidummeko ja alamme kenties aiheuttamaan lisää vaaratilanteita, vai pystymmekö käsittelemään asian toisin? Valitettavam usein tilanne on myös se, että raskaan kaluston kuljettaja aloittaa itse muun liikenteen provosoinnin. Yleensä tämä ilmenee sillä, että unohdetaan turvaväli ja aletaan ”puskemaan” edellä ajavaa.

Olen usein puhunut pitämilläni direktiivipäivillä sekä nuorille ammattiopetuksessa, juuri tästä ilmiöstä. Siitä, miten sitä käsittelemme, voisimme käsitellä ja mikä kaikki vaikuttaa siihen, että ammattikuljettaja sortuu rattiraivoon. Ilmenee raivo sitten millä tahansa tavalla – lievästi tai agressiivisesti.

Karo
Wankkuri