Julkaistu Charter Club -lehdessä 2/2024
Mistä uusia kuljettajia alalle? Minkä takia ne harvat kuljetusalasta kiinnostuneet valitsevat ennemmin tavaraliikenteen kuin henkilöliikenteen? Tätä asiaa pohtii moni. Niin liikennöitsijät kuin koulutuskeskuksetkin. Eipä ole tähänkään helppoa vastausta. Vai onko sittenkin? Mielestäni ratkaisu ongelmaan on hyvinkin helppo sanoa ääneen. Ratkaisun toteutus onkin sitten jo työläämpää.
Vastaus on ammattiylpeys. Toinen vaikuttava tekijä on yleinen alan arvostus. Ei toista ilman toista.
Lähestyn asiaa siitä, miten yleinen alan arvostus nousisi. Samat temput (niiden lisäksi, mistä olen kirjoittanut aiemmissa jutuissani) pätevät myös henkilökohtaiseen ammattiylpeyteen.
Kaikkea kiinnostavaa ohjaa tällä hetkellä media. Niin some, kuin perinteikkäämpikin. Tähän on jo herätty tavaraliikennettä harjoittavissa yrityksissä. Jostain syystä henkilöliikennettä harjoittavat yritykset sekä kuljettajat ovat varovaisempia käyttämään omaperäisen markkinoinnin mahtavaa voimaa, ja siten samaan huomiota eri medioista. Liekö vika uskalluksen puutteesta vai siitä, että henkilöliikenteessä joudutaan olemaan työn luonteen puolesta konservatiivisempia kuin tavaraliikenteessä. Mitä siis henkilöliikenteen parissa työskentelevät voisivat tehdä, jotta olisivat samaan aikaan mediaseksikkäitä, että myös konservatiivisia?
Tavaraliikenteen moniottelijat ovat jo tehneet itsensä mediaseksikkääksi. Vahingossa tai tarkoituksella. Autoja koristellaan näyttävän näköisiksi ja tööttäillään tulevaisuuden toivoille, jotka innoissaan päivystävät katujen ja teiden varsilla.
Mikä estää linja-autojen koristelun näyttävän näköisiksi? Entä miten saada kuljettajasta arvostetumpi median ja suuren yleisön silmissä? Miten olisi näyttävät autot ja kunnioitusta herättävä virkapuku? En tarkoita nyt mitään elähtänyttä vanhaa kauluspaitaa, joka roikkuu sieltä täältä. Enkä jotain väljää ja roikkuvaa liiviä. Hyvin istuvat vaatteet, joita kuljettajan on mukava pitää ja helppo kantaa arvokkaasti. Tässäkin asiassa voisimme ajatella hiukan laatikon ulkopuolelta. Voisimmeko ajatella jopa turvallisuutta? Miksi kuljettajilla ei ole heijastavaa toppatakkia talvella ja pimeällä? Jos pääministeri voi esiintyä julkisesti ilman kravattia, ehkä voimme myös kuljettajina olla ilman kravattia. Tai jos halutaan miettiä toista äärilaitaa, niin pitäisikö kuljettajalla olla natsat, kuten joissain etelän maissa? Mitä kaikkea vaatetukseen kuuluu, on yrityksen asia. Loppu on yhteispeliä yrityksen ja kuljettajan välillä. Eräässä koulutuksessa heitin yrittäjille myös ajatuksen siemenen siitä, olisiko mahdoton ajatus tarjota kuljettajille määrä ajoin parturissa käynti.
Tämä kaikki pätee koko kuljetus alaan. Mutta ehkä ennen kaikkea henkilöliikenteen osalta kannattaisi alkaa tekemään asialle jotain. Muutokset ovat kuitenkin aina hitaita. Tällä hetkellä nuori, joka hakee alalle, hakee tavaraliikenteen puolelle. Pääsääntöisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin karsastetaan ihmiskontaktia tuntemattomien kanssa. Toisekseen, kaupunkiliikenne ei kiinnosta. Haluttaisiin nuorella ikää reissuhommiin ja tilausajoihin. Tätä ei vain laki salli tällä hetkellä.
Hiukan mediasta vielä. Meidän tarvitsisi kaikkien miettiä, miten saada hyviä uutisia. Miksi media kiinnostuu vain siitä, kun joku on törttöillyt? Tai onko joku kuljettaja päässyt bajamajaan juuri oikeassa päässä linjaa. Henkilöliikenne, kuten myös koko logistiikka ala, tarvitsee kipeästi uusia osaajia. Nyt vain pitäisi osata markkinoida lajin hienouksia, ei heikkouksia.
Karo Kautonen
Wankkuri