Teksti julkaistu Charter Club -lehdessä 3/23

Ystävämme Kinmo otti yhteyttä kysyen kovin mielenkiintoisen ja kuitenkin yksinkertaisen kysymyksen. Siitä jatkuneen keskustelun perusteella, vastaukseni ei ilmeisesti ollut ainakaan yhtä yksinkertainen. Vuoropuhelu kirvoitti myös ajatuksen mahdollisuudesta kirjoittaa tähän lehteen.

Lehden kantava teema tänä vuonna on kuljettajien koulutus ja kouluttautuminen. Minä puolestani olen ollut mukana, tavalla tai toisella, suomalaisessa logistiikkakentässä vuodesta 2003. Unohtamatta lapsuuttani, jossa molemmat vanhempani olivat ammattikuljettajia ja sain reissata heidän mukanaan ison auton kyydissä. 2017 aloin katselemaan maailmaa myös opettajan/kouluttajan istuimelta.

Olen usein kohdannut kysymyksiä ammattikuljettajien ammattipätevyyden jatkokoulutuspäivien tarpeellisuudesta. Monasti argumentointi kuuluu näin: ”Loppuuko multa ammattitaito joka viides vuosi?”
Vastaukseni voisi olla jotain tämän kaltaista: Kyllä loppuu, Eikä ku ei siis lopu, tai siis eikä ku… kyllähän palomiehetkin harjoittelevat ja kouluttavat itseään jatkuvasti ilman pelkoa siitä, että ammattitaito loppuisi ja katoaisi yht’äkkiä.

Faktahan on se, ettei kertynyt ammattitaito töitä tekemällä mihinkään katoa. Aina voi kuitenkin oivaltaa tai jopa oppia uutta. On kouluttajan vika, jos ammattipätevyyksiään ylläpivä kuljettaja ei hyödy mitenkään käydystä koulutuspäivästä. Vai onko sittenkään? Voisiko vika olla myös kuulijassa? Jos koulutuspäivään osallistuvan kuljettajan asennetta voisi kuvailla sanoilla; kaiken osaava, muutos vastainen, työhön kyllästynyt, voiko hän silloin olla edes valmis oivaltamaan mitään uutta? Mielestäni ei, jos koulutuspäivän tärkein kriteeri on, että voi katsoa teeveetä samaan aikaan.

Otetaan esimerkiksi heijastin. Se todella nolo kapistus, jonka isi ja äiti pakottaa kiinnittämään vaatteisiin näkyvälle paikalle. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä nolommaksi heijastimen käyttö käy. Kunnes tulee hetki, että tämä teini saa ajokortin. Tämän jälkeen kyllä muistetaan kirota kanssakulkijat, jotka eivät käytä heijastinta. Huvittavan tilanteesta tekee viimeistään se, että kun hypätään jalankulkijaksi, unohtuu heijastimen käyttö. Tässä kuvailemassani tilanteessa tapahtui kyllä oivaltaminen, mutta ei oman asenteen muuttaminen.

Summa summaarum, kouluttajia kuin myös kuljettajia on monenlaisia. Jos koet, ettet saanut koulutuksesta tarpeeksi, kerro siitä kouluttajalle tai kokeile toisen kouluttajan palveluita. Muista kuitenkin, että tässäkin asiassa hinta ja laatu käy monasti käsi kädessä. Halutessasi voit ottaa myös sen ikävimmän vaihtoehdon käyttöön, mieti olisiko omassa asenteessa kehitettävää.

Karo Kautonen
Wankkuri